Ravitsemuspähkinöitä

Luomu on aihe, joka herättää paljon erilaisia mielipiteitä, ajatuksia ja voimakkaitakin mielikuvia. Teimme aiheesta myös pienen instagram-kyselyn, sillä halusimme tietää, millaisia ajatuksia se teissä lukijoissa herättää. Luomuaihetta voi lähestyä monelta eri kantilta ja myös esitettyä kysymystä voi varmasti lähestyä monesta näkökulmasta. Tässä jutussa pyritään pääsääntöisesti kuitenkin pohtimaan asiaa ravitsemuksen kannalta. Vaikka aihe on hieman herkkä, haluamme ottaa silti haasteen vastaan ja selkeyttää myös omia ajatuksiamme luomun suhteen!

Mitä luomu on?

Ihan ensimmäiseksi on varmasti hyvä selkeyttää, mitä luomulla oikeasti tarkoitetaan. Onko esimerkiksi lähiruoka luomuruokaa? Kuka luomutuotannon säädöksiä tai luomutuotantoa valvoo? Mistä tunnistaa luomutuotteen?

Luomu on määritetty Luomuinstituutin* sivuilla näin: “Luomutuotanto on ympäristöön ja luonnonvaroihin sopeutuvaa tuotantoa, jonka lähtökohtana on kokonaisvaltainen näkemys koko elintarvikeketjusta.” Luomumaatalouden kulmakiviä ovat luonnontalouden luonnollisten kiertojen noudattaminen ja keinotekoisten lannoitteiden käytön välttäminen. Luomussa on myös tiukat standardit eläinten hyvinvointiin liittyen. Luomutuotanto on siis sertifioitu tuotantotapa.

* Luomuinstituutti on Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteinen asiantuntijaverkosto, joka tukee toiminnallaan kotimaisen luomutuotannon vahvistumista koko ruokajärjestelmässä (1).

Suomen kuuluessa Euroopan Unioniin, luomulainsäädäntö on lähtöisin EU:n lainsäädännöstä (2). Suomessa luomutuotannon valvontaa ohjaa ja suunnittelee Ruokavirasto. ELY-keskus (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) valvoo luomutiloja, mutta Tulli vastaa ulkomailta tulevien luomutuotteiden valvonnasta. Luomutuotteita tuottava maatila tarkistetaan vuosittain, ja valvonta on luomualan toimijoille maksullista.

Luomuviljelyn ja -tuotteiden takana ovat siis tarkat lait ja säädökset esimerkiksi viljelymetodeista. Lähiruoka ei siten ole välttämättä luomuruokaa, vaikka se toki on varmasti kannattavaa käyttää ja kuluttaa. Lähiruoan määritelmä ei kuitenkaan ole aina ihan selkeä ja voi eri yhteyksissä tarkoittaa eri asioita (3). Yhteistä kuitenkin määritelmille on, että ruoka tulee jotakuinkin lähialueilta, ja joskus jopa koko Suomi voidaan laskea lähialueeksi (3). Pääasia on kuitenkin, että ruokaketju on lyhyt. Ravitsemussuosituksissa lähiruoka määritetään “paikallisruoaksi, joka edistää oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria, joka on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja joka markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella” (4).

Mikä on sitten luomun vastakohta?

Luomutuotannon vastakohtaa nimitetään usein tehotuotannoksi, jolle ominaista on muun muassa kemiallisten lannoitteiden käyttö. Lannoitteet sisältävät muun muassa seleeniä (4). Erityisesti eläintehotuotannon eettinen puoli herättää paljon tunteita. Tehotuotannon pääajatuksena on tuottaa tehokkaasti mahdollisimman paljon ruokaa pinta-alaan suhteutettuna.

Keskeisimpiä kiistankohteita luomu vs. tehotuotanto -keskustelussa on muun muassa luonnon monimuotoisuus, maaperän eroosio ja maa-alan käyttö sekä tietysti eläinten hyvinvointi (5,6,7,8). Näistä teemoista löytyy argumentteja sekä puolesta että vastaan molemmilta osapuolilta. Esimerkiksi luomutuottajat uskovat pitävänsä paremmin luonnon monimuotoisuutta yllä, kun viljelyaloja ei “sotketa” kemiallisilla lannoitteilla, jolloin maaperä saa elää normaalin rytminsä mukaisesti eikä myöskään vesistöt rehevöidy. Toisaalta, jotta suuret ja kasvavat väestöt saataisiin ruokittua, luomuviljelypinta-alaa tarvittaisiin huimasti enemmän kuin tehotuotantomenetelmillä, jolloin luonnon monimuotoisuuden säilymisestä voi olla montaa mieltä, kun esimerkiksi muita luonnontilaisia alueita joudutaan raivaamaan pelloiksi. Näihin teemoihin ei kuitenkaan tässä kirjoituksessa paneuduta enempää, sillä niiden monipuolinen ja tieteellinen arviointi vaatisi enemmän kuin meidän tieto-taitomme tällä hetkellä antaa periksi.

Kuinka paljon luomua käytetään ja miksi tai miksi ei?

Ennen kuin siirrytään pohtimaan luomua ja ravitsemusta, käydään hieman läpi syitä luomutuotteiden käytölle tai käyttämättömyydelle ja hieman meidän pikkuista instagram-kyselyä.

Tätä kyselyähän ei nyt ihan suoraan voida laajentaa koskemaan koko Suomen kansaa, mutta lähes! Äänestys oli tiukka, mutta näin vain oli että enemmistö käyttää luomutuotteita. “Hitusen” realistisempaa dataa luomun käytöstä tarjoilee muun muassa Luonnonvarakeskus (LUKE), jonka sivuilla kerrotaan, että lähes kolmannes suomalaisista ostaa luomutuotteita viikoittain (9).

Meidän kyselyssä luomutuotteiden käytön syiksi nousivat esimerkiksi eettisyys ja eläinten olot, ympäristö ja ekologisuus, pelko torjunta-aineiden jäämistä ja niiden vaikutuksista terveyteen ei-luomutuotteissa sekä ihan vaan ajatuksesta, että luomu on aina parempi vaihtoehto. Suomen gallupin tuottaman Luomu-kuluttajabarometrin (v.2015) (10) mukaan tärkein syy käyttää luomua oli tuotteiden lisäaineettomuus, puhtaus ja torjunta-aineettomuus. Eräässä systemaattisessa katsauksessa myös todettiin, että suurin syy käyttää luomutuotteita on ajatus niiden paremmasta terveellisyydestä sekä erityisen hyvä ravitsemuksellinen sisältö (11).

Mutta, entä miksi luomutuotteita ei sitten käytetä? Erityisesti luomutuotteiden korkeampi hinta nousi esiin. Lisäksi todettiin, ettei luomutuotteiden ravitsemuksellinen sisältö ole sen parempi kuin ei-luomutuotteidenkaan sekä luomutuotteet eivät saa sisältää esimerkiksi lisättyä D-vitamiinia.

Luomu ja ravitsemus

Vielä kertauksena lainaus ravitsemussuosituksista luomuruoasta (4):

“Luomuajattelun perustana on pyrkimys tuottannon ekologiseen kestävyyteen ja kierrätystalouteen. Ympäristön kannalta tärkeä ero luomu- ja tavanomaisten tuotteiden osalta on se, että kemiallinen torjunta on luomutuotannossa kielletty. Perinteisen kemiallisten torjunta-aineiden ympäristöhaitat on siis luomutuotteiden tuotannossa minimoitu. Myös ruokien jalostukseen saa luomutuotteissa käyttää vain murto-osan tavanomaisissa elintarvikkeissa sallituista lisäaineista. Esimerkiksi luomulihavalmisteisiin sallitaan lisättäväksi vain puolet tavanomaisiin lihavalmisteisiin sallitusta nitriitistä eikä lainkaan fosfaattia. Toisaalta myös tavanomaisia lihavalmisteita valmistetaan nykyisin täysin ilman fosfaattia ja nitriittiä.”

Ensimmäiseksi pohditaan, onko luomutuotteet ravintoainesisällöltään parempia kuin ei-luomutuotteet?

Tästä ei ole hirveästi näyttöä. Erityisesti energiaravintoaineiden osalta tuotteissa ei ole juurikaan erojaa (11). Antioksidanttien osalta luomutuotteissa saattaa olla suurempia pitoisuuksia sekä luomumaitotuotteissa enemmän omega-3-rasvahappoja (11). Lisäksi lihatuotteissa voi olla parempi rasvahappokoostumus (11). Näitä eroja voi tosin olla myös ihan vain eri vuotisissa sadoissakin, eikä viljelymenetelmällä ole niinkään väliä (12). Näiden kliiniset vaikutukset terveyteen vaativat kuitenkin lisää tutkimusta (11).

Kuten kyselyn vastauksista siis jo opittiin, luomutuotteita ei saa rikastaa esimerkiksi D-vitamiinilla (4). Esimerkiksi tavanomainen maito D-vitaminoidaan, jotta väestötasolla D-vitamiinin saantia saataisiin nostettua lähemmäs suosituksia. Kuten olemme varmasti jokainen huomanneet, Suomessa aurinko ei paista ympäri vuoden, jolloin emme saa riittävästi D-vitamiinia ihon syntetisoimana. Maidon vitaminointi on kätevä tapa, sillä maito on tärkeä osa ruokakulttuuriamme ja sen kulutus on keskiverrosti melko tasaista väestössä. Luomumaidossa D-vitamiinia ei siis sen sijaan ole, jolloin D-vitamiinin saannista kannattaa pitää huolta jotakin muuta kautta (kuten vaikka täytyy tehdä maidottomassa ruokavaliossakin).

Lisäksi seleenin saanti erityisesti luomuviljatuotteista on vähäisempää kuin tavanomaisista viljatuotteista, sillä seleeniä saadaan lähes ainoastaan lannoitteiden kautta (4). Tämän merkityksestä terveyteen ei kuitenkaan ole tietoa (4).

Entä sitten torjunta-ainejäämät ja niiden merkitys tavanomaisissa tuotteissa?

Luomutuotteissa on todettu olevan vähemmän jäännöksiä esimerkiksi raskasmetalleista (esim. kadmium) sekä synteettisistä lannoitteista ja torjuna-aineista sekä antibiootti-resistenteistä bakteereista (11). Toisaalta nämä erot voivat olla suurempia eri maiden välillä kuin esimerkiksi Suomessa luomutuotteiden ja tavanomaisten tuotteiden välillä (12). Lähtökohtaisesti jäämien vähäisyys on tietysti vain hyvä asia! Mutta tässä kohtaa täytyy kuitenkin muistaa myös ajatus siitä “mikä annos tekee aineesta myrkyn?”. Erilaisten aineiden jäämille on asetettu turvallisuusraja, jonka alle jääminen ei ole todettu aiheuttavan terveysriskiä (11). Samoin kuin lisäaineille on asetettu turvallisen saannin rajat. Ruoan turvallisuutta valvotaan EU:n alueella Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen toimesta (EFSA, European Food Safety Authority) eikä ei-luomutuotteissa ole todettu olevan liiallisia jäämiä ja jos onkin, tällaiset torjunta-aineiden tuotteiden käyttöä rajoitetaan laeilla tai säädöksillä (11). Kuten yhteenvetokatsauksessa on todettu, kritiikkiä kohdentuu myös erilaisten torjunta-ainejäämien ristivaikutuksille. Ei ole kuitenkaan näyttöä, että matalatasoinen altistuminen useille torjunta-aineille aiheuttaisi terveysriskiä (11). Tai toisin sanoen, että luomutuotteita käyttävillä olisi näihin liittyviä terveysriskejä vähemmän. Toki lisää tutkimusta tarvitaan ja erityisesti pitkäkestoista tutkimusta (11,12). Yhteenvetona voidaan todeta, että luomutuotteiden käyttö torjunta-ainejäämien vähentämiseksi on varmasti hyvä idea, mutta se ei silti tee tavanomaisista tuotteista vaarallisia tai epäluonnollisia sen enempää.

No mutta, onko luomu terveellisempää kuin ei-luomu? Tätä pohdintaa varten meidän täytyy nostaa esille muutama seikka, jotka voivat vaikuttaa tähän kysymykseen vastaamiseen.

Heti aluksi haluamme todeta, että tässä blogissa emme halua lokeroida ihmisiä. Tieteessä kuitenkin hyvin usein täytyy selvittää myös tutkittavien taustatekijöitä, kuten sukupuoli, sosioekonominen asema ja esimerkiksi fyysinen aktiivisuus. Nämä asiat voivat olla tekijöitä, jotka vaikuttavat* tutkittavaan ilmiöön, kuten tässä tapauksessa luomutuotteiden kulutukseen ja erityisesti niiden kulutuksen vaikutuksista terveyteen. Esimerkiksi jo mainitussa systemaattisessa katsauksessa koottiin myös tietoja tavallisimmista luomutuotteiden käyttäjistä (11). Nämä olivat useimmiten terveystietoisia, fyysisesti aktiivisia naisia, jotka ovat usein korkeasti koulutettuja ja hyvätuloisia (11). Tästä voi jo päätellä, kuinka haastavaa tällaisten kuluttajien käyttäytymisestä on päätellä luomutuotteiden merkitys terveydelle, kun lähtökohdat ovat jo muun terveyskäyttäytymisen puolesta ovat hyvät ellei erinomaiset.

* Väestötutkimuksissa, jotka eivät ole interventiokokeita, ei tosin pitäisi käyttää vaikutus sanaa vaan puhua yhteyksistä terveyteen.

Tässä edellä mainitussa systemaattisessa katsauksessa siis arvioitiin aiempiin tutkimuksiin perustuen luomun terveysvaikutuksia (11). Tulokset olivat vaihtelevia, mutta jonkinlaisia hyötyjä havaittiin terveydellisesti havainnoivissa tutkimuksissa, mutta yhteenvetona kuitenkin todettiin, ettei pitkäaikaisia hyötyjä voida luomun puolesta todeta. Esimerkiksi kliiniset tutkimukset ovat olleet pituudeltaan liian lyhyitä, että pitkäaikaisia hyöytyjä olisi voitu edes tutkia. Ja kuten siis mainitsimme, esimerkiksi väestötutkimuksissa on hyvin paljon sekoittavia tekijöitä, jotta yhteyksiä voisi varmuudella todeta. Lisäksi luomun ajateltuihin terveyshyötyihin liittyvät tekijät, kuten korkea antioksidanttipitoisuus, voi johtua muustakin kuin viljelymenetelmästä (12). Esimerkiksi kasvisten kypsyys vaikuttaa paljon näiden aineiden pitoisuuksiin.

Vielä lopuksi kansanravitsemuksellisesta näkökulmasta ajateltuna meidän mielestä kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että luomutuotteet ovat kalliimpia kuin tavanomaiset tuotteet. Monen mielestä ero ei välttämättä ole suuri, etenkin jos oma tulotaso on hyvä. Mielestämme tehotuotannon eduksi voidaan kuitenkin laskea se, että sen myötä ruoan hintaa saadaan laskettua. Tällöin terveellinen ruoka on helpommin saavutettavissa ihan kaikille. 

On kuitenkin tärkeä tiedostaa, etteivät kumpikaan näistä tuotantomenetelmistä ole lainkaan ongelmattomia. Erityisesti tehotuotanto vaatii paljon kehitystä niin ihmisten, eläinten kuin ympäristön terveyden kannalta. Toisaalta luomutuotannon tehokkuuden lisääminen vaatii uusia innovaatioita. Onneksi ravitsemuksen suhteen voi kuitenkin tehdä myös paljon muita ympäristöystävällisiä valintoja. Esimerkiksi satokausituotteiden hyödyntäminen, suunnitelmallinen ruoankulutus ja siten hävikin vähentäminen sekä kotimaisten tuotteiden (lyhyt ruokaketju) kulutus ovat hyviä keinoja tehdä ympäristölle hyvää ruokavalintojen kautta.

Lähteet

1. Luomuinstituutti.fi. Miten luomu määritellään? (Internet, päivitetty 4.5.2012). https://luomutietopankki.fi/miten-luomu-maaritellaan/
2. Ruokavirasto. Luomuruokaa kuluttajille. (Internet, luettu 7.2.2021). https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/luomuruoka/
3. Ruokatieto-yhdistys. Lähiruoka tulee läheltä. (Internet, luettu 7.2.2021). https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokavisa-vastuullisuus-ruokaketjussa/paikallinen-hyvinvointi/lahiruoka-suomessa/lahiruoka-tulee-lahelta
4. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014. Suomalaiset ravitsemussuositukset. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf
5. ProLuomu. Mitä luomu on? (Internet, luettu 7.2.2021). https://proluomu.fi/mita-on-luomu/
6. Luomu.fi. Tuoretta tietoa luomusta. (Internet, luettu 7.2.2021). https://luomu.fi/
7. Leivonniemi H. Onko luomuruoka todella meille niin hyvää kuin annetaan ymmärtää? (Internet, 21.11.2011). https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/onko-luomuruoka-todella-meille-niin-hyvaa-kuin-annetaan-ymmartaa/
8. Finding me -blogi. Miksi en tue LUOMUa – ja miksi sinunkaan ei kannattaisi? (Internet, 24.7.2017). http://findingmeriikka.blogspot.com/2017/07/miksi-en-tue-luomua-ja-miksi-sinunkaan.html
9. Luonnonvarakeskus, LUKE. Luomutuotanto ja luomuruoka. (Internet, luettu 7.2.2021). https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/luomutuotanto/
10. Luomunäkökulmia elintarvikkeiden kulutukseen ja kysyntään. Luentomateriaali. Johdanto elintarviketalouteen. Helsingin Yliopisto, 2017.
11. Vigar V, Meyers S, Oliver C ym. 2019. A Systematic Review of Organic Versus Conventional Food Consumption: Is There a Measurable Benefit on Human Health? Nutrients 18;12(1):7. https://www.mdpi.com/2072-6643/12/1/7/htm
12. Tuomisto J. 2020. Pitäisikö siirtyä luomuruokaan? Terveyskirjasto Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=asy00224